Lemmikkikirkko 4.6.2023

Eläinteemaista lemmikkikirkkoa vietettiin eilen Tampereen Lielahden kirkon pihamaalla.

Heti alkuun suunnitelmat muuttuivat, kun kuulimme lokin suojelevan kahta pientä poikastaan kirkon etupihalla. Onneksi takapihallekin mahtui paremmin kuin hyvin.
Itse tilaisuus sujui ilman suurempia yllätyksiä. Karvakaverit kuuntelivat kärsivällisinä ja tekivät tuttavuutta toistensa kanssa. Ihmistaaperot (omani mukaan lukien) leikkivät jaloissamme. Tunnelma oli hyväntahtoinen. Siunasimme koiria, ihmisiä, etänä myös kissoja, ja edellä mainittujen perheitä. Koirat ottivat hyvin yksilöllisesti siunaukset vastaan: osa heilutti häntää, osaa ei olisi kauheasti kiinnostanut ja osaa vähän jännitti.

Lupasin laittaa käyttämiämme tekstejä tänne verkkosivuille nähtäviksi. Suurin osa on mukailtu kirjamme Suojele luotujasi – huokauksia eläinten puolesta teksteistä. Niitä saa käyttää ja muokata omaan suuhun sopiviksi tulevissakin kirkkohetkissä.

Synnintunnustus:

Saarna:

Oma kissani Ruffe on kauniisti ilmaistuna puhelias. Realistisempi kuvaus olisi kovaääninen. Hän kuulostaa vähän fasaanilta, mutta volyymia on huomattavasti enemmän. Etenkin lapseni päiväuniaikaan tämä piirre ottaa koville, kun kaipaisin yhtä hiljaista hetkeä päivään. Kissapa keksiikin juuri silloin vaatia jotain: ulkoilua, herkkuhetkeä tai syliä. Viimeksi mainittu kuulostaa helpolta toteuttaa, mutta yleensä sylittelypaikan pitäisi olla jokin muu huone kuin missä itse haluaisin viettää aikaa. Esimerkiksi vessa.

Pyysin usein mielessäni, että kissasta tulisi hiljaisempi. Ja eräänä päivänä siitä tulikin. Tiesin heti, että jotain oli vialla. Se oli päässyt mahdollisesti syömään jotain sille sopimatonta ja vain makoili apaattisena. Älkää huoliko, tarinalla on onnellinen loppu: kissa pääsi heti eläinlääkäriin ja pelastui kyllä. Mutta siinä hetkessä, kun kissan äänenvoimakkuus palautui normaaliksi, se kuulosti päässäni ihanalta kuin enkelinkellojen kilkatus. Myös rukoukseni muuttuivat. En enää toivonut, että kissa saisi vienomman äänen, vaan sen sijaan rukoilin itselleni kärsivällisyyttä ja kykyä sopeutua kissani ääneen.

Jumala on suunnitellut oman kissani äänekkääksi yksilöksi. Hän on luonut jokaisen eläinystävämme, tarkkuudella hionut heidät juuri sellaiseksi kuin he ovat.

Eikö olekin hassua, miten monesti unohdamme yhdistää eläimet Jumalaan? Unohdamme, että hän on myös eläinten Luoja. Kristillinen kieli saa helposti ihmiskeskeisen painotuksen. Silti jokainen eläin, olipa sen asema silmissämme tuhoeläin, Suomen kansalliseläin, haitallinen vieraslaji, tuotantoeläin, koe-eläin tai lemmikkieläin, on Jumalan luoma persoona omine luonteenpiirteineen, kokemuksineen ja kiintymyksenkohteineen. Jeesus sanoo, että vaikka me ihmiset pitäisimme varpusia vain parin kolikon arvoisina, Jumala ei unohda heistä yhtäkään.

Äsken lukemani päivän evankeliumiteksti sisälsi viinipuu-vertauksen. Siinä Jeesus kertoo, kuinka hän on viinipuu, Luoja on viinitarhuri ja me olemme oksia. Viinitarhuri hoitaa puutaan tarkasti ja saa sen tuottamaan hedelmää. Kuivuneet oksat tippuvat ja ne poltetaan. Joskus pidin tätä aika hurjanakin raamatunkohtana, etenkin tuon polttamiskohdan vuoksi. Nykyään ehkä näen tämän tekstin rohkaisuna. Rohkaisuna uskaltaa pitää kiinni rakkaudesta. Jokainen meistä oksista osoittaa varmasti jossain vaiheessa kuivumisen merkkejä ja tuottaa myös versoja, joissa hedelmää ei ole. Peli ei ole menetetty, vaan meillä on aina uusi mahdollisuus kukoistaa. Täytyy vain uskaltaa pitää kiinni. Armoksikin tätä kai kutsutaan.

Mutta mitä ovat nuo hedelmät, joita tuotamme? Galatalaiskirjeessä Paavali kertoo Hengen hedelmistä näin: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.”

Nämä Paavalin luettelemat asiat ovat aina peräisin Jumalasta. Ja kun tätä mietimme, emme voi kuin ihailla miten paljon Hengen hedelmää eläimet tuottavatkaan! Jo pelkän eläinten läsnäolon on todettu madaltavan sykettä ja tuottavan iloa. Pyhä Henki toimii myös eläinten kautta.

Tällä hetkellä näen ympärilläni paljon iloa ja rakkautta, heiluvia häntiä, Hengen hedelmää (toki hieman kärsimättömyyttäkin, mutta ei se mitään.) On oivaltavaa havaita, kuinka Pyhä Henki on tänään läsnä tästäkin näkökulmasta käsin.

Eläimet tuovat elämäämme paljon hyvää. On vain oikein, että me ihmiset pyrimme tuomaan eläinten elämään paljon hyvää. Kristittyinä meillä on suuri vastuu kaikista eläimistä, riippumatta siitä mitä he meille henkilökohtaisesti merkitsevät. Meillä on velvollisuus toimia kanssaluotujemme puolesta pienin ja suurin teoin.

Luen teille vielä Anne-Marjut Lindholmin runon:

He loistavat sinussa

Sinun luomasi säihkyy.
Henki loistaa heissä.
Heidän katseensa välkehtivät.
Sinä läpäiset heidät kuin lempeä sade.

Kun heitä katsoo tarkkaan, voi nähdä sinun kasvosi.
Sinun Karitsan katseesi.

Ei ole mitään kalliimpaa kuin sinä
ja Hengen vaaliminen heissä.
Ei mitään rakkaampaa kuin sinä
ja heidän henkensä varjelu sinussa.

Esirukous:

Rakkauden ja ilon Jumala,
me kiitämme sinua lähimmäisistämme, ihmisistä ja eläimistä.

Kiitos onnenhetkistä, joita saamme kokea luotujesi kanssa:
hellistä kuonontuuppauksista, silityksistä ja leikkihetkistä.
Kiitos siitä tunteesta, kun läheisyydenkipeä kana kömpii lämpimänä painona syliin nukkumaan.

Kiitos rauhasta, jonka linnunlaulu saa aikaan sydämissämme.
Kiitos pölyttäjistä ja heidän kärsivällisestä työstään planeettasi hoitajina.
Kiitos possujen kärsän muodosta, koirien korvatupsuista ja kirahvien laikuista.

Armon ja laupeuden Jumala,
rukoilemme ihmisten ja eläinten puolesta.

Anna meille korvat, joilla kuulla, kun luotusi kääntyvät puoleesi ja osoittavat äänensä taivaaseen.
Suo kärsiville läsnäolosi lohtua.

Lahjoita eläimiä ja ihmisiä hoitaville hellät kädet ja lämmin sydän.

Osoita meille keinot, joilla voimme toimia luotujesi puolestapuhujina tahtosi mukaisesti.

Aamen.