Näyttelyn taustaa

Turkistarhaketulle on laissa määritelty huomattavasti vähemmän liikkumatilaa kuin eläintarhassa asuvalle ketulle. Tuemme ylitehostettua kananmuna- ja broilerituotantoa kulutusvalinnoillamme, vaikkemme kestäisi nähdä kotieläinpuiston kanoja yhtä pienissä tiloissa. Molemmissa esimerkeissä on kyse lajillisesti samasta eläimestä, jonka hyväksytty kohtelu riippuu täysin siitä, mihin ihmiset tulevat käyttämään sitä. Mistä kaksijakoinen suhtautumisemme eläimiin johtuu?

Eläintuottajat perustelevat ilmiötä ennen kaikkea kuluttajien haluttomuudella maksaa eläintuotteista tarpeeksi korkeaa hintaa. Kuluttajat taas pitävät lainsäätäjiä vastuullisina huolehtimaan eläinten oikeuksien toteutumisesta, mutta eivät ole valmiita vaatimaan niitä esimerkiksi lakiin kirjattuna. Vastuu siis kiertää kehää. Monien tutkijoiden mukaan syy löytyy epäsuorasti uskonnosta. Kristinuskon painotukset ja näkemykset ihmisten rajattomasta arvosta ja hallintavallasta ovat imeytyneet kulttuurimme kautta vähintään alitajuntaamme, vaikkemme sitä edes itse välttämättä tunnista. Vastuu eläimistä jätetään aina jonkun suuremman haltuun.

Kristityt ei ole kuitenkaan aina suhtautuneet eläimiin välinpitämättömästi, vaan muista luoduista välittäminen ja huolehtiminen on nähty aikoinaan jopa merkkinä Jumalan tuntemisesta. Tunnetun eläinteologi Andrew Linzeyn mukaan kristinusko koki mullistuksen 1200-luvulla eläneen Tuomas Akvinolaisen myötä, sillä hän opetti eläinten olevan toisia, joiden kärsimys ei ole moraalisesti merkittävää. Ajattelumalli on jämähtänyt niin kristinuskoon kuin länsimaiseen kulttuuriinkin, ja sen olemassaolo hidastaa eläinten oikeuksien toteutumista yhteiskunnassamme.  Meidän on suhteellisen helppo hyväksyä kuluttajilta piilotettujen, käyttöön tarkoitettujen eläinten kärsimys.

Limppu Witickin esikoistaidenäyttely Armoa! laittaa ihmiset pohtimaan, millainen hengellinen arvo eläimillä oikeastaan onkaan. Näyttelyn tarkoituksena on saada ihmiset näkemään muut luodut ihmisten moraaliseen vastuuseen kuuluvina olentoina. Taidenäyttelylle on valtava hengellinen ja henkinen tarve. Ruoantuotantoon tai turkiksiin käytettävien eläinten nykyisen kohtelun salliminen perustuu niiden näkymättömyyteen, moraalisen vastuun siirtämiseen ja jopa itsepetokseen. Näyttely tuo esiin vallitsevat ja piilevät ristiriidat sekä rakenteet. Näyttelyllä on vahvaa potentiaalia auttaa ihmisiä tunteidensa käsittelyssä ja opastaa uudenlaiseen moraaliseen pohdintaan eläimiä kohtaan. Kristittyjä se herättelee ajattelemaan uudelleen lähimmäisenrakkauden sisältöä sekä sen rajaamista, ja kirkkoa varautumaan muuttuviin seurakuntalaisten hengellisiin tarpeisiin.